Kylmäsinkitystä kutsutaan myössähkösinkitys. Se käyttää elektrolyysilaitteita putkien liitososien rasvanpoistoon ja peittaukseen ja laittaa ne sitten sinkkisuoloista koostuvaan liuokseen. Elektrolyysilaitteen negatiivinen elektrodi on kytketty. Putkiliittimiä vastapäätä asetetaan sinkkilevy, joka liitetään elektrolyysilaitteistoon. Kun positiivinen napa kytketään virtalähteeseen, putkien liittimiin kerrostuu sinkkikerros käyttämällä virran suunnattua liikettä positiivisesta navasta negatiiviseen napaan. Kylmäpinnoitetut putkiliittimet käsitellään ensin ja sen jälkeen galvanoidaan.
Kylmäsinkityt pinnoitteet estävät korroosiota pääasiassa sähkökemiallisin periaattein. Siksi on tarpeen varmistaa sinkkijauheen ja teräksen välinen täysi kosketus elektrodipotentiaalieron muodostamiseksi, joten teräksen pintakäsittely on erittäin tärkeää.
Kuumasinkitys on menetelmä teräsosien upottamiseksi sulaan sinkkiin metallipinnoitteen saamiseksi. Työkappaleesta poistetaan rasva, peitataan, kastetaan, kuivataan ja upotetaan sulaan sinkkiin.
Teräksen pintakäsittely
(1) Uuden teräksen pintakäsittely
Ennen kylmäsinkityksen ruiskuttamista on valittava mekaaninen ruosteenpoisto (hiekkapuhallus, ruostepuhallus jne.), jotta teräspinnan puhtaus saavuttaa ISO 85O1-1 Sa 2,5 -tason, mikä vastaa GB 8923 Sa 2,5 -tasoa. Sen kirjaimellinen määritelmä on: "Mekaanisen ruosteenpoiston jälkeen teräksen pinnalla ei ole öljyä, ruostetta, oksidihilsettä ja muuta likaa tai jäljelle jää vain pieniä jälkiä; 95 % teräspinnasta osuu teräshauluun ( hiekka), paljastaen metallisen kiillon."
Toisen pintakäsittelyn laadun indikaattorin - karheuden - osalta eri kylmäsinkittyjen materiaalien karheusvaatimukset ovat erilaiset. Zingan rakennusohjeissa vaaditaan keskimääräinen karheus Ra=12.5, eli karheus Rz=55~75 mikronia. Rakennusohjeissa "Strong Sinc" ja "Robalu" karheusvaatimukset ovat hieman pienemmät, Rz=40~60 mikronia.
Jos kylmäsinkitys muodostaa yksinään kalvon, kun sitä käytetään korroosionestopinnoitteena, pinnan karheutta voidaan säätää hieman pienemmäksi kylmäsinkityksen pinnoitteen paksuuden varmistamiseksi; kun kylmäsinkitystä käytetään raskaan korroosionestopinnoitteen pohjakerroksena, yhteensopiva pinnoite Kun paksuus on yli 180 mikronia, tulee koko pinnoitteen tarttuvuuden varmistamiseksi teräksen pinnan karheus Rz olla suurempi kuin 60 mikronia.
(2) Vanhan teräksen pintakäsittely
Vanhojen maalikalvojen ja ruostepisteiden poistamiseen on myös parasta käyttää hiekkapuhallusta. Teräksen pinnassa on edelleen tiettyä karheutta. Jos olosuhteet ovat rajalliset, voidaan käyttää myös manuaalista hiontaa ja pneumaattista (sähkö) hiontaa ja ruosteenpoistoa. Ruosteenpoistoluokka saavuttaa ISO 8501-1 St Level 3:n eli erittäin perusteellisen käsin ja sähkötyökalun ruosteenpoiston. Sen kirjaimellinen määritelmä on: "Pinnan tulee olla vailla näkyvää rasvaa ja likaa, eikä siinä saa olla irtonaista hilsettä, ruostetta, vanhoja pinnoitteita ja vieraita aineita. Pinnan tulee olla metallialustan kiilto." Kylmäsinkittyjen materiaalien eri merkeillä on erilaiset pintakäsittelyvaatimukset. Esimerkiksi Belgiassa toimiva Zinga sallii noin 5 %:lla teräspinnasta lievän ruosteen ennen maalausta; kun ROVAL kiillottaa teräspinnan ST-tasolle 3, Kiinan laivanrakennusteknologian tutkimuslaitos on testannut, että ROVALin paksuus on 60–80 mikronia (kuivakalvon paksuus). Pinnoitteen tarttuvuus teräkseen on erinomainen ja se voi nousta 6,1 MPa:iin vetämällä irti. .
(3) Sähköhitsausten pintakäsittely
Sähköhitsaussauma on teräskomponenttien ruosteherkin osa. Käytäntö on osoittanut, että teräsosien hitsauksen ja asennuksen jälkeen kaarisuihkusinkin (alumiini) ja kuumasinkityspinnoitteilla on taloudellinen ja tehokas tapa korjata hitsit kylmäsinkimällä. Ennen korjausta hitsauspinnasta on kuitenkin poistettava huolellisesti "roiskeet", "hitsauskuona" ja "hitsaussavu", poistettava rasva, hitsausvianilmaisin ja muut epäpuhtaudet ja kiillotettava se ISO 8501-1 St 2 -tasolle. . Pintakäsittelyn jälkeen ensimmäinen kylmäsinkitys tehdään välittömästi.
